Jumala lupaa sanassan johtaa meitä.
Jes30:21
Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää."
Uskon kun luotamme Herraan ja etsimme hänen tahtoaan hän johdataa meitä. Olen viime aikoina ystävieni kanssa joutunut/saanut keskustella aiheesta ettää mistä tiettää mikä on Jumalan tahto. Ja itse olen joutunut elämän tilanteeni takia miettimään miten voisin Herraa palvella.
Uskon että Herra tietää mikaä on parhaaksemme ja vaikutaaa meihin kun pysymme avoimella mielin. Ja kun olemme lähellä Herraa tiedämme kyllä mitä hän meiltä tahtoo.

Jumala tarvitsee meidän persoonia. Jumala taarvitsee sinua ja minua. Jumala tarvitsee erillaisia astioita.
Hän tarvitsee erillaisia ihmisiä kohtaamaan erillaisia ihmisiä. Jumala tarvitsee sinun persoonallisuutta, koska vain sinä voit tehdä sen työn jonka Jumala on sinulle antanut.
 Sinun tuleee seistä sinun muurinaukkossa ksoka sinä olet juuri oikean kokoinen. Voit ajatella että jos sinä et tee Jumala antaa tehtävän toiselle. Minkä hän voi tehdä nmutta vain sinä olisit olluy se täydellinen työkalu juuri siihen tehtävään
 Jumala kutsuu sinua seisomaan muurin aukossa ja täyttämään sen koska vain sinä voit tehdä sen.
Hes22:30
"Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka vahvistaisi muurin, seisoisi lujana sen aukossa ja torjuisi maataan uhkaavan tuhon

No ihan aluks niille jotka ei tiiä ni DTS= OPK = Eli opetus lapseus koulu.
Sain tässä innostuksen kertoa tästä koska tahdon rohkaista muita.

Kiinostuin missionuorista kun olin tosiksi viimeisenä vuonna ammatti koulussa. Eräs tuttuni oli juuri käynyt Op-koulun ja palannut lähetys matkalta ja oli tullut tiiminsä kanssa kertomaan reissustaan. Olin jo haaveilllut että kun koulu olisi ohi antaisin vuoden erityisesti Jumalan käyttöön ja menisin johonkin raamattu kouluun.
Kun kuulin mitä tuttuni oli kokenut innostuin ja ajattelin tuo on sitä mitä minä haluan.
    Vuoden päästä paras kaverinikin meni OP-kouluun ja tunne siitä että tahdon sinne itsekkin voimistui.
Vielä keväällä 04 rukoillen laitoin oman hakemukseni sisään ja kun kesällä vastaus tuli: OLIn päässyt sisään.
Syksyllä sitten Porvoossa alkoi minun koulutus. Oppilaita oli 15 ja Staffia(henkilökunta) 7.
Kolme kuukautta kestävä opetus oli alkanut ja edessä olisi vielä kaksi kuukautta kestävä lähetystyö matka ja kiertely Suomessa omilla paikkakunnilla kun tulisimme takaisin.
Koulun ensimmäinen päivä meni tutustuessa Staffiin ja oppilaisiin. Osa opilaista oli USA:tsta ja osa Ruotsista ja loput  Suomesta. Opetus jaksolla  oli ihana tutustua  lähemmin Jumalaan ja hänen sanaansa. Kävimme läpi aiheita : Jumalan äänen kuuleminen, Pyhä Henki, Kristityn identiteetti,  Ylistys jne.
Joka viikko uusi aihe ja opettaja avasi sydämiämme Jumalan työlle yhä enemmän. Puolessa vaiheessa luku-jaksoa rukoilimme mihin maahan lähtisimme kun aktio alkaisi. Koin selkeästi että minut oli kutsuttu Malesiaan vaan en tahtonut sitä heti uskoa. Kun tiimit olivat selvillä aloimme kerran viikossa kokoontua ja rukoilla matkamme puolesta.  Tiimiini kuului kaksi poikaa (timin johtajat) ja viisi tyttö.
Luku-jakson aikana kävimme myös NIKO-leirin ja sen jälkeen menimme kolmeksi viikoksi Larsmoon.
Teimme myös kotimaan aktio jakson kolmessa ryhmässä minun ryhmäni lähti  Vaasaan.
Kun joulu alkoi lähestyä alkoi jännitys matkasta jo vallata mieliä ja huoli saisinko kaikki rahat kokoon  2000e  jota minulla ei ollut.Kun lentolipun  maksu aika tuli  oli kaikki rahat sitä varten tilillä.

Joulukuun viimeisenä päivänä lastasimme sitten itsemme lentokoneeseen kohti Kota kinabalua. 27tunnin rasittavan matkan jälkeen olimme viimeinen perillä. Kuuma ja kostea ilma sai vaattet tuntumaan nihkeiltä ja "väärän" puoleinen liikenne tunui oudolta. Parin päivän päästä aloitimme työt orpokodilla/ kehitysvammaisten koululla Bukit harbanissa. Leikimme ja lauloimme lapsille ja kerroimme Jumalasta tulkin avulla.  Illat olimme kristityjen vankien  ystävien luona ja pidimme raamattutunteja.
Sitten lähdimme kylään KinaBalu vuren lähelle  ja siellä siivosimme koulu  siellä alkavaa OP-koulua varten.  Koulu  oli ollut  7 vuotta viidakossa käyttämättömänä joten sotku oli hirveä. Pidimme myös kokouksia ja nuorten iltoja.
 Kolmen viikon jälkeen lähdimme sitten Bruneihin. Siellä  teimme rukoskävelyjä kävimme yhdessä nuorten illassa.