Olen syntynyt puoli uskovaiseen perheeseen( äiti on uskossa isä ei). Äidin mukana lapsena sitten kävin pyhäkoulussa, tyttökerhoissa, lasten leireille ja opin tuntemaan Jumalaa ja hänen sanaansa.
Murros iässä sitten mulla ei ollut uskovia ystäviä ja aloin miettiä miksen voi tehdä niinkuin kaverit. Juoda kännejä, poltaa tupakkaa ja seurustella. Vuosien koulukiusauksen jälkeen itsetunto oli nollassa ja sitä tahtoi vaan että joku hyväksyisi. Itsemurhakin pyöri usein ielessä kun tuntui ettei elämä ikinä helpottais. Sitten kesällä 2000 oli  muutoksen  aikaa olin syksyllä menossa uuteen kouluun eripaikka kunnalle. Sinä kesänä join ensimäiset kännit ja  tein muuta tyhmää. Sitten menin nuorten kanssa Espanjaan ja siellä eräälle leirille. Sielä puheen aihe oli että miten koko elämä pitäisi antaa Jeesukselle. Tajusin että tarvitsin Jeesusta ja että jos jatkaisin elämääni niinkuin ennenkin  oli määräänpääni  helvetti.  Silloin päätin että nyt riittti annan elämäni Jumalan käsiin koska omissa käsisäni se ei ollut pysynyt. 
Syksyllä muutin sitten pois kotoa ja ensimäinen asia jonka koin Jumalan johdatuksena kun sain uskovaisen kämppiksen. Hänen kautta sain muitaksin uskovia ystäviä ja löysin seurakunnan jossa sain kasvaa uskossa.